Tästä tulee piiitkä päivitys :) Taloremontti on vienyt suurimman osan vapaa-ajasta joten kovin paljon ei ole kesän aikana ehditty koirien kanssa harrastaa, mutta aina jotain pientä.
Rássi käväisi silmätarkissa alkukesästä ja hyvä tulos saatiin, eli terveet silmät. Saatiin myös Rássin DM status selville sillä molemmat vanhemmat todettiin geenitestillä terveeksi eli myös Rássi on terve. DM (degeneratiivinen myelopatia eli selkäydinrappeuma) on lapinkoirilla uusi juttu. Sairautta on todennäkisesti ollut rodussa jo pidemmän aikaa ja suomessa tiedossa on pari koiraa joilla on oireiden perusteella kyseinen sairaus todettu joitakin vuosia sitten. USA:ssa ja Australiassa todettiin ensimmäiset sairaat ja geenitestillä kantajat reilu vuosi sitten ja sen jälkeen myös suomalaisia koiria on alettu pikkuhiljaa testata. Testatuista kantajia on ollut yllättävän suuri osa, joten sairaus on hyvä ottaa jalostuksessa huomioon jotta ei suotta teetetä geneettisesti sairaita koiria. Sairaus sinänsä on joskus heikosti tunnistettu, oireet ilmenevät yleensä yli 8v iässä, joten osa sairaista lienee mennyt vanhuuden piikkiin. Geneettisesti sairas koira ei myöskään aina sairastu.
Sairauksiin liittyen jatketaan terveysjutuilla. Wilman ja Mustan pennuista Lunalle (Täysikuun Tytär) sattui alkukesästä tapaturma jossa murtui lonkka. Onneksi kasvavan koiran luut ovat aika nopeita paranemaan ja nyt Luna liikkuu jo normaalisti. Onni onnettomuudessa. Toivotaan ettei tule vaivaamaan Lunaa myöhemmällä iällä. Noran ja Rikin pentueesta Senjalla todettiin kesällä patellaluksaatio (polvilumpion sijoiltaanmeno). Eläinlääkäri tutki polven ja suositteli leikkausta, koska polvi loksahti liikkeessä pois paikaltaan. Vika on koirilla usein perinnöllinen ja takapään rakenteella on vaikutusta luksaation syntyyn. Senja kävi leikkauksessa heinäkuun lopussa ja operaatio meni hyvin. Leikkaavan lääkärin mukaan kyseessä olikin traumaperäinen vaurio. Tarpaturmasta ei ole tietoa, mutta sisarukset vaikuttavat olevan kaikki aika vilkasta ja ehtivää sakkia, joten sinänsä en ihmettele jos jotain on päässyt sattumaan :) Toivotaan Senjalle kovasti paranemista ja että pääsisi tulevaisuudessa metsälle.
Yritin astuttaa Rássin kesän juoksusta, mutta astutus ei onnistunut eikä pentuja ole tulossa tälle syksylle. Uusi yritys talvella. Rássi käväisi myös Rovaniemellä luonnetestissä saaden +140 pistettä ja ollen laukausvarma. Tarkemmat pisteet on Rássin omalla sivulla.
Petra kävi tutustumassa konekarhuun pari viikkoa sitten. Aluksi otus aiheutti hieman ihmetystä, eihän se kuitenkaan liiku kuten oikea eläin. Ääntä alkoi kuitenkin löytyä ja ihan oikeanlaista käyttäytymistä.
Petran ja Sinin kanssa vierailtiin Pudasjärven näyttelyssä. Nähtiin samalla myös Sinin kolmea sisarusta. Kaikilla meni näyttely oikein kivasti, vaikka Riskiä lukuunottamatta olivat ensimmäistä kertaa arvioitavana. Sini oli juniorinartuissa ykkönen saaden eri:n ja sa:n, Jeni (Siiri) oli kolmas saaden eri:n ja Tella (Sira) sai eh:n. Sini pääsi jatkamaan paras narttu -kehään ollen siellä kolmas. Riski (Sepe) sai eh:n ja oli junnu-urosten neljäs.
Tella (Sira)
Riski (Sepe)
Jeni (Siiri)
Tella
Riski
Riski
Sini ja Tella
Tella
Sini
Jeni
Jeni
Jeni
Jeni
Tella
Tella
Sini (oikealla)
Sini ja pitkä päivä väsyttää
Sini PN kehässä
Sini PN kehässä
Petra oli näyttelyn kolmesta plotterista paras saaden ERI1, SA, ROP, SERT ja oli vielä ryhmäkisan neljäs. Ja ekaa kertaa Ville oli handlerina ;) Sinin ja Petran arvostelut koirien omilla sivuilla.
Näitä päiviä, jolloin kasvattajana ei tunnu olo kovinkaan vahvalta...
Revontulten Herra jäi meille muiden pentujen lähdettyä kahdeksanviikkoisena. Sen oli määrä muuttaa Norjaan kun rabies-rokotukset saataisiin voimaan. Toisin kävi.
8-viikkoa elämäniloa
Revontulten Herran alkutaipalekin oli jo hyvin vaakalaudalla. Se syntyi takajalat vääntyneenä muutaman tunnin muiden jälkeen, oli ollut kohdussa pohjimmaisena. Ensimmäinen ajatus pennun syntyessä oli että tämä täytyy lopettaa. Laitoin viestiä ja kuvan kaverilleni, Ville oli iltavuorossa joten minulla oli pari tuntia mietintäaikaa. Pentu löysi itse nisälle, oli topakka ryömimään. Kuulin, että tällainen pentu on syntynyt ennenkin ja takajalat olivat aikuisena ihan kunnossa, samoin kuulin koirista joilla toinen jalka on ollut vääntynyt. Annoin pennulle mahdollisuuden.
1vrk iässä
Se kasvoi ja kehittyi muiden mukana ja alkoi käyttää myös takajalkojaan siinä vaiheessa kun oli kävelemään lähdön vuoro. Takajalat vaikuttivat normaalilta ja 5-viikkoisena sirutuksen yhteydessä eläinlääkäri ei huomannut mitään poikkeavaa. Kotona pentu liikkui hieman vähemmän kuin vilkkaat siskonsa, joskin myös uroksista toinen, Poika Pohjantähti, oli vähän laiskanlainen liikkuja ja pojat istuskeli mielellään kuivilla portailla kun tytöt huiteli loskassa ja rapakoissa.
4vkoa
Pojat tönöttää
Muiden pentujen lähdettyä koteihinsa ehdin tietenkin paremmin seuraamaan vain Revontulten Herraa. Aluksi huomio kiinnittyi siihen, että pentu vaikutti pikkuisen kömpelömmältä liikkeiltään, epäilin johtuvan siitä, että takajalkojen lihakset oli ehkä huonommin kehittyneet. Sitten huomasin ontumista pidemmän levon jälkeen. Seurasin tilannetta, koska en voinut olla täysin varma onko pentu ehtinyt loukata jalkaansa isompien koirien kanssa. Ontuminen ei kuitenkaan mennyt ohi, joten viime viikolla soitin eläinlääkärille ja tänään kävimme röntgenissä. Videopätkä aamulta kun ontuminen on yölevon jälkeen pahimmillaan.
Varauduin pahimpaan, toki jo järki sanoo ettei ole koiran tulevaisuuden kannalta lupaavaa jos se ontuu jo 10viikon iässä. Röntgenkuvat paljastivat karun totuuden, vakava-asteinen kyynärnivelen kehityshäiriö, värttinä- ja olkaluun päät eivät kohdanneet kyynärnivelessä ollenkaan. Kuvaa katsottuani en voi kuin ihmetellä koiranpentujen elämänhalua ja kuinka ihmeenkin vauhdikkaasti se on jalallaan pystynyt liikkumaan... En tiedä onko kasvuhäiriö aiheuttanut kuinka paljon kipua, jalkaa tunnustellessa kipua ei kuitenkaan missään vaiheessa ole ollut havaittavissa.
Minulla olisi ollut mahdollista pyytää ortopedin arvio siitä voidaanko jalka leikata, mutta jos realistisia ollaan, ei leikkauksen ennuste olisi varmasti ollut hyvä. Päädyimme siis nukuttamaan Revontulten Herran suoraan ikiuneen röntgenkuvausta varten annetusta rauhoitteesta. Vaikea sanoa oliko tuo kasvuhäiriö synnynnäinen, seurausta siitä että pentu käytti liikkumiseen pelkästään etujalkojaan ensimmäiset viikot vai kenties tapaturmasta pentulaatikossa. Sinänsä helpottavaa oli kuulla, että takajalkojen polvet olivat ainakin kunnossa vaikka syntyessä takajalat olivatkin virheasennossa. Mutta jos joskus meille syntyy vielä pentu jolla on syntyessään raajojen vääntymiä, mietin tarkkaan otanko saman riskin. Ei ole helppoa kertoa pentua odottaville ihmisille että pentua ei enää ole. Ei ole helppoa kaivaa hautaa pennulle jonka kanssa on viettänyt koko sen lyhyen elämän ja johon kuitenkin ehti kiintyä. Helpompaa olisi ollut luovuttaa se Norjaan vaikka ei olisi ehkä enää ikinä nähtykään.
Noh, jäihän minulle vielä yksi parin kuukauden ajaksi. Pennut siis täyttivät kahdeksan viikkoa ja lähtivät omiin koteihinsa. Ensimmäisenä lähti vappuaattona Täysikuun Tytär Puolangalle ja sai kutsumanimekseen Luna. Perjantaina aamusta kohti etelää lähti kerralla kolme, Neiti Kuunsäde eli Nasti Nokialle, Tyttö Kuunsirppi eli Kehrä Tampereelle ja Täysikuun Tytär eli Iina Vantaalle. Perjantaina lähti myös isänsä töitä jatkamaan Poika Pohjantähti eli Mosku. Hyvää jatkoa pienet Yötaivaan Valot, ihanat kodit olette saaneet ja varmasti teistä kuullaan vielä :)
Poika Pohjantähti eli Mosku
Revontulten Herra
Täysikuun Tytär eli Luna ja Tyttö Kuunsirppi eli Kehrä
