Hiljaiseloa

Sääskisuon kennel on viettänyt viime vuodet hyvinkin hiljaiseloa, eikä tulevaisuudessakaan ole kummempaa luvassa. Rássia kokeiltiin astuttaa vielä viime syksynä kertaalleen, mutta tulosta ei edelleenkään tullut. Olisi sille varmasti pennut saanut jos välttämättä olisin halunnut ja useampaa urosta kokeillut, mutta päätin ettei se ole suvultaan niin merkittävä, että pakko olisi sen geenejä eteenpäin viedä. Nyt Rássilla on ikääkin jo 6-vuotta ja oma elämäntilanne sellainen, etten enää tämän vuoden juoksuihin ole lähtenyt pentuja yrittämään. Petra nyt vielä Rássia vuoden nuorempana olisi mahdollista pennuttaa, mutta Ville ilmoittelee suunnitelmistaan jos ne etenevät.

Viime kirjoituksen jälkeen Sääskisuon Kuunkajon Neito eli Iina on käynyt silmätarkastuksessa. Valitettavasti silmistä löytyi RD multifokaali eli lievin muoto verkkokalvon kehityshäiriöstä. Onneksi ei pitäisi vaikuttaa näkökykyyn tai pahentua iän myötä. Mielenkiintoista mistä tämäkin Iinalle on periytynyt. Vielä mielenkiintoisempaa (tosipuheessa todella ikävää) on se, että Poika Pohjantähti eli Mosku todettiin viime syksynä toisesta silmästään sokeaksi:( Eläinlääkärin mukaan silmä on ollut syntymästä asti sokea eli näköhermo on vajaakehittynyt. Tuloksena näkyy tarkemmin mikropapilla. Vastaavia tapauksia taisi lapinkoirista löytyä yksi tai kaksi. Tähän kun lisätään Neiti Kuunsäteen eli Nástin puutteellinen kyynelkanavan aukko niin lapinkoirilla harvinaisempia "silmäsairauksia" (silmän kehityshäiriöitä) tähän pentueeseen on kyllä siunaantunut.

Mosku onneksi elää porotilalla elämäänsä normaalisti isänsä Mustan seurana ja kun sitä viime syksynä kävin katsomassa ei kyllä käytöksestä olisi uskonut toisen silmän olevan sokea. Polvet Moskulta tutkittiin terveeksi ja tälle syksylle se menee vielä luustokuviin. Tämän jälkeen Mosku saa siirtyä haltijansa nimiin, sillä jalostukseen sitä ei tulla käyttämään.

Násti kävi keväällä selkäkuvissa ja siitä sai puhtaan tuloksen. Wilman välimuotoinen lanne-ristinikama ei siis ole ainakaan Nástille periytynyt, eikä myöskään Iinan lonkkakuvissa ollut siitä mainintaa. Násti on ehtinyt jo suorittaa lammaspaimennustestin hyväksytysti (PAIM-T), käydä luonnetestissä saaden pisteet +174 ja ollen laukausvarma ja pari viikkoa sitten pääsi mukaan Tampereen seudun etsintäkoirien hälytysryhmän harjoituksiin suoritettuaan Pelastuskoiraliiton loppukokeen hausta. Niin ja kävihän Násti toissakeväänä pyörähtämässä PLS:n Katselmuksessakin saaden tällaisen arvion:

"Hyvä narttumainen kokonaisuus. Hyvä pää. Purenta ok. Hyvä kaula ja ylälinja. Oikeanlaatuinen turkki. Saisi kulmautua edessä paremmin. Tänään koira komentaa emäntää ja liikkuu halutessaan hyvin. Tämä narttu tietää, mitä tekee." Tuomari Janika Wiksten

Jokohan kasvattajatäti kohta vois avata sen punaviinipullon mikä on reilu 3v oottanu jemmassa;)

Koitan kyhäillä Yötaivaan Valoista vielä omat sivut tässä syksyn aikana niin saadaan tuoreemmat kuvatkin samalla esille.

Lopuksi  vielä muistutuksena tänne sivulle eksyville, varsinkin jos pennunhankinta on mielessä.

Viime päivinä on ikävä kyllä noussut esille taas uusi pentutehtailutapaus lappalaiskoirapiireissä (Koiramme). Henkilökohtaisesti en ketään näistä ikävistä ihmisistä tunne, tuskin olen koskaan tavannutkaan sillä nämä kasvattajat eivät ole paimensukuista linjaa kasvattaneet. Mutta olipa sitten suunnitelmissa lapinkoiran tai ihan minkä vain muun rotuinen koira, tai vaikka sekarotuinen, pidäthän huolen ettet pentukuumeessa sokeudu ja tule tukeneeksi pentutehtailua. Kiitos.

-Merja

https://puhdaslappalaiskoira.wordpress.com/

https://www.elaintenviikko.fi/pentutehtailu/

Mistä Hukalle loppuelämän koti?

- Hukka on saanut uuden, mukavan kodin lapsiperheestä Taivalkoskelta :) Kiitos kaikille kotia tarjonneille!-

Nyt on päädytty siihen, että Hukalle yritetään löytää loppuelämäksi koti, jossa se saisi enemmän ihmisten seuraa eli saisi olla mukana arjessa niinkuin lapinkoiran kuuluisi.

Hukka eli Nutukas Haltinhukka on nyt 8-vuotias kastroitu lapinkoirauros. Luonteeltaan se on ihmisystävällinen ja avoin, tykkää lapsista vaikkei ole lapsiperheessä edes kasvanut. Elänyt koiralaumassa ikänsä, eli on myös koirasosiaalinen, mutta joskus suhtautuu vieraisiin uroksiin epäilevästi, narttujen kanssa tulee hyvin toimeen, samoin pentuja sietää hyvin. Hieman äijämäinen käytökseltään, reviirin merkkailu ulkona tärkeää ja juoksunartut saa pään kastroinnista huolimatta hieman pyörälle. Viime vuosina kuljettu hyvin vähän hihnalenkkejä eli hihnakäytöksessä voi olla parantamisen varaa, johdonmukaisuudella saa kuitenkin varmasti paljon aikaan. Ei ole kuitenkaan remmirähjä. Tykkää vetää valjaissa eli hiihtäessä tai juostessa kiva lenkkikaveri. Vahtii ulkona helposti haukkumalla reviiriään, mutta sisällä ei hauku. Tottunut myös kissoihin ja poroihin, porotöissä käytetty porojen ajamiseen pelloilta.

Hukan kanssa on ehditty harrastella monenlaisia juttuja, mutta ei mitään erityisen aktiivisesti tai tavoitteellisesti. Lisää Hukan elämästä tähän mennessä sen omalla sivulla.

Hukka on muuten ollut ikänsä perusterve, ei rapsutteluja, mahavaivoja, korvatulehduksia tms. mutta sillä on parivuotiaana todettu molemmissa silmissä perinnöllinen kaihi. Tutkimuksen tehneen eläinlääkärin mukaan ei todennäköisesti tule koiraa ikinä haittaamaan, eikä näkökyvyssä ole kyllä vieläkään ollut huomattavissa muutoksia. Hammaskiveä tahtoo kertyä (viime syksynä puhdistettiin ja muuten suu ok) ja alhaalta edestä on tapaturmaisesti lähtenyt pieniä etuhampaita. Tällä hetkellä runsas turkki ja varsinkin takapään/hännän karvoja joutuu selvittelemään ajoittain.

Toivoisin että Hukalle löytyisi koti mielellään omakotitalosta, jolloin se voisi olla paljon myös ulkona, mutta tottuu todennäköisesti aika helposti ihan sisäkoiraksikin, kunhan saa tarpeeksi liikuntaa/aktivointia. Tärkeintä kuitenkin, että uusi koti olisi sitoutunut pitämään Hukan sen loppuelämän ajan (joka voi olla vielä jopa 6-7v) ja että se ei joudu pelkästään häkkiin pihan perälle vaan saa elää ihmisten seurassa mahdollisimman paljon. Kyselyt sähköpostilla saaskisuon(at)gmail.com (koska työn takia puhelimitse vaikeampi tavoittaa).  -Merja

Kesän ja syksyn kuulumisia

Rássin osalta pentuhommat ei taaskaan onnistaneet, onnistuneesta astutuksesta huolimatta pentuja ei tullut. Vielä on harkinnassa yritetäänkö Rássille enää pentuja vai jääkö Sääskisuon lapinkoirapentueet tällä erää Wilman pentueeseen. Yötaivaan Valoista keväällä meillä vieraillut Iina on käynyt kesän aikana myös terveystarkastuksissa ja tuloksena hienosti lonkat A/A, kyynärät 0/0 ja polvet 0/0.

Petran on päässyt Villen kanssa viettämään aika tiiviin kuukauden metsästyshommissa. Päässyt ajamaan karhua, jäljestämään liinassa monet jäljet ja ensimmäinen ihan Petran oma kettukin on kaadettu. Petralle on alustavasti suunniteltu pentuja alkuvuodesta eli joulukuun juoksuun. Uroksesta lisää myöhemmin.

Pitkästä aikaa koirien kanssa on ulkoilutettu myös kameraa, tässä siitä todisteita.

Uudet tuulet

Melkein vuosi on vietetty nyt hiljaiseloa päivitysten osalta joten korjataan tilannetta. Sääskisuon kennel jakautui vuoden vaihteen tietämillä kahteen osoitteeseen ja samalla väheni myös koiramäärä. Nora ja Sini saivat hyvät, metsästävät kodit Ruotsista ja muuttivat sinne jo lokakuussa. Petra ja Hukka jäivät asumaan Villen luo vanhaan kotiinsa ja Peto ja Rássi muuttivat minun kanssa kylälle opettelemaan rivitaloelämää. Kennelnimi säilyy toistaiseksi vielä yhteisissä nimissä ja eiköhän nimelle vielä tulla pentueita rekisteröimään, vaikka täysin tarkkoja suunnitelmia ei tällä hetkellä ole. Rássille kokeillaan mahdollisesti nyt kesän juoksusta pentuja, mutta katsotaan miten käy. Petralle pentusuunnitelmia on mahdollisesti ensi kevääksi. Petran ja Hukan kaveriksi muutti reilu kuukausi sitten uusi tuulahdus, itäsiperianlaika uros Jeti. Jeti ei tosin ole meidän omistuksessa vaan sijoitettuna Villelle toiselta kasvattajalta. 

Sääskisuon Ässät täyttivät keväällä jo kaksi vuotta. Riskistä (Sepe) tuli syksyllä jo käyttövalio ja se on ehtinyt käydä jo monet näyttelyt joista aika tasaisesti tuloksena EH. Riski kävi myös ensimmäisenä terveystarkastuksissa, mutta valitettavasti silmistä löytyi gRD eli verkkokalvon kehityshäiriö joten Riskistä ei tuon takia ole jalostuskoiraksi. Onneksi ei ilmeisesti koiraa tule haittaamaan. Lonkat kuvattiin tuloksella C/B ja kyynärät 0/0. Sisaruksista muita ei ole vielä terveystarkastettu, mutta ainakin hirvet vaikuttaa kiinnostavan, sillä kaikki ovat jo haukkutyöskentelyjä saaneet.

Riski

Nuoremmat Sääskisuolaiset, Yötaivaan Valot, ovat nekin nyt jo yli vuosikkaita. Näistä Nasti eli Neiti Kuunsäde on ehtinyt jo käymään terveystarkastuksissa tuloksin lonkat B/A, kyynärät 0/0, polvet 0/0 ja selässäkään ei lonkkakuvien perusteella mitään poikkeavaa. Silmätkin muuten terveet, mutta toisesta silmästä puuttui kyynelkanavan aukko. Nasti on jo lupaava pelastuskoiran alku ja yllättänyt emäntänsä monet kerrat oppimiskyvyllään. Pennuista Iina eli Kuunkajon Neito pyörähti kyläilemässä pari viikkoa sitten, oli kyllä niin paljon emänsä oloinen että! Iina menee mahdollisesti syksyllä terveystarkastuksiin, DM:n osalta se jo onkin todettu terveeksi. 

Iina

Sen verran on syksyltä jäänyt kuulumisia kirjoittamatta, että Rássin kanssa läpäistiin paimennuksen esikoe Kiimingissä päivän parhain pistein. Täytyy myöntää, että enää en juuri muista kokeesta mitään muuta kuin että jännitti ihan kauheasti kun oltiin vielä päivän viimeinen koirakko, mutta Rássi teki hienosti töitä. Siinä oli oikeastaan meidän etappi paimennuksessa kisailun suhteen, itselle riittää, että koirasta on nähtävissä viettiä ja ominaisuuksia ja se on hommaan koulutettavissa, Enempää ei tarvitse, koska töitä se tuskin tulee enää lampaiden kanssa tekemään ja minulla ei kun ei tippaakaan kilpailuviettiä ole:) Pari kuvaa kokeesta, kuvat ottanut Taru Vallius.

Pentueiden sivut on vielä päivittämättä, mutta jospa saisin ne ajantasalle kesän aikana:)

Kuulumisia kesän ajalta

Tästä tulee piiitkä päivitys :) Taloremontti on vienyt suurimman osan vapaa-ajasta joten kovin paljon ei ole kesän aikana ehditty koirien kanssa harrastaa, mutta aina jotain pientä.

Rássi käväisi silmätarkissa alkukesästä ja hyvä tulos saatiin, eli terveet silmät. Saatiin myös Rássin DM status selville sillä molemmat vanhemmat todettiin geenitestillä terveeksi eli myös Rássi on terve. DM (degeneratiivinen myelopatia eli selkäydinrappeuma) on lapinkoirilla uusi juttu. Sairautta on todennäkisesti ollut rodussa jo pidemmän aikaa ja suomessa tiedossa on pari koiraa joilla on oireiden perusteella kyseinen sairaus todettu joitakin vuosia sitten. USA:ssa ja Australiassa todettiin ensimmäiset sairaat ja geenitestillä kantajat reilu vuosi sitten ja sen jälkeen myös suomalaisia koiria on alettu pikkuhiljaa testata. Testatuista kantajia on ollut yllättävän suuri osa, joten sairaus on hyvä ottaa jalostuksessa huomioon jotta ei suotta teetetä geneettisesti sairaita koiria. Sairaus sinänsä on joskus heikosti tunnistettu, oireet ilmenevät yleensä yli 8v iässä, joten osa sairaista lienee mennyt vanhuuden piikkiin. Geneettisesti sairas koira ei myöskään aina sairastu.

Sairauksiin liittyen jatketaan terveysjutuilla. Wilman ja Mustan pennuista Lunalle (Täysikuun Tytär) sattui alkukesästä tapaturma jossa murtui lonkka. Onneksi kasvavan koiran luut ovat aika nopeita paranemaan ja nyt Luna liikkuu jo normaalisti. Onni onnettomuudessa. Toivotaan ettei tule vaivaamaan Lunaa myöhemmällä iällä. Noran ja Rikin pentueesta Senjalla todettiin kesällä patellaluksaatio (polvilumpion sijoiltaanmeno). Eläinlääkäri tutki polven ja suositteli leikkausta, koska polvi loksahti liikkeessä pois paikaltaan. Vika on koirilla usein perinnöllinen ja takapään rakenteella on vaikutusta luksaation syntyyn. Senja kävi leikkauksessa heinäkuun lopussa ja operaatio meni hyvin. Leikkaavan lääkärin mukaan kyseessä olikin traumaperäinen vaurio. Tarpaturmasta ei ole tietoa, mutta sisarukset vaikuttavat olevan kaikki aika vilkasta ja ehtivää sakkia, joten sinänsä en ihmettele jos jotain on päässyt sattumaan :) Toivotaan Senjalle kovasti paranemista ja että pääsisi tulevaisuudessa metsälle.

Yritin astuttaa Rássin kesän juoksusta, mutta astutus ei onnistunut eikä pentuja ole tulossa tälle syksylle. Uusi yritys talvella. Rássi käväisi myös Rovaniemellä luonnetestissä saaden +140 pistettä ja ollen laukausvarma. Tarkemmat pisteet on Rássin omalla sivulla.

Petra kävi tutustumassa konekarhuun pari viikkoa sitten. Aluksi otus aiheutti hieman ihmetystä, eihän se kuitenkaan liiku kuten oikea eläin. Ääntä alkoi kuitenkin löytyä ja ihan oikeanlaista käyttäytymistä.

Petran ja Sinin kanssa vierailtiin Pudasjärven näyttelyssä. Nähtiin samalla myös Sinin kolmea sisarusta. Kaikilla meni näyttely oikein kivasti, vaikka Riskiä lukuunottamatta olivat ensimmäistä kertaa arvioitavana. Sini oli juniorinartuissa ykkönen saaden eri:n ja sa:n, Jeni (Siiri) oli kolmas saaden eri:n ja Tella (Sira) sai eh:n. Sini pääsi jatkamaan paras narttu -kehään ollen siellä kolmas. Riski (Sepe) sai eh:n ja oli junnu-urosten neljäs. 

Tella (Sira)

Riski (Sepe)

Jeni (Siiri)

Tella

Riski

Riski

Sini ja Tella

Tella

Sini

Jeni

Jeni

Jeni

Jeni

Tella

Tella

Sini (oikealla)

Sini ja pitkä päivä väsyttää

Sini PN kehässä

Sini PN kehässä

Petra oli näyttelyn kolmesta plotterista paras saaden ERI1, SA, ROP, SERT ja oli vielä ryhmäkisan neljäs. Ja ekaa kertaa Ville oli handlerina ;) Sinin ja Petran arvostelut koirien omilla sivuilla.