Nyt on päädytty siihen, että Hukalle yritetään löytää loppuelämäksi koti, jossa se saisi enemmän ihmisten seuraa eli saisi olla mukana arjessa niinkuin lapinkoiran kuuluisi.
Hukan kanssa on ehditty harrastella monenlaisia juttuja, mutta ei mitään erityisen aktiivisesti tai tavoitteellisesti. Lisää Hukan elämästä tähän mennessä sen omalla sivulla.
Hukka on muuten ollut ikänsä perusterve, ei rapsutteluja, mahavaivoja, korvatulehduksia tms. mutta sillä on parivuotiaana todettu molemmissa silmissä perinnöllinen kaihi. Tutkimuksen tehneen eläinlääkärin mukaan ei todennäköisesti tule koiraa ikinä haittaamaan, eikä näkökyvyssä ole kyllä vieläkään ollut huomattavissa muutoksia. Hammaskiveä tahtoo kertyä (viime syksynä puhdistettiin ja muuten suu ok) ja alhaalta edestä on tapaturmaisesti lähtenyt pieniä etuhampaita. Tällä hetkellä runsas turkki ja varsinkin takapään/hännän karvoja joutuu selvittelemään ajoittain.
Toivoisin että Hukalle löytyisi koti mielellään omakotitalosta, jolloin se voisi olla paljon myös ulkona, mutta tottuu todennäköisesti aika helposti ihan sisäkoiraksikin, kunhan saa tarpeeksi liikuntaa/aktivointia. Tärkeintä kuitenkin, että uusi koti olisi sitoutunut pitämään Hukan sen loppuelämän ajan (joka voi olla vielä jopa 6-7v) ja että se ei joudu pelkästään häkkiin pihan perälle vaan saa elää ihmisten seurassa mahdollisimman paljon. Kyselyt sähköpostilla saaskisuon(at)gmail.com (koska työn takia puhelimitse vaikeampi tavoittaa). -Merja