Revontulten Herra 6.3.2015-18.5.2015

Näitä päiviä, jolloin kasvattajana ei tunnu olo kovinkaan vahvalta...

Revontulten Herra jäi meille muiden pentujen lähdettyä kahdeksanviikkoisena. Sen oli määrä muuttaa Norjaan kun rabies-rokotukset saataisiin voimaan. Toisin kävi.

8-viikkoa elämäniloa

Revontulten Herran alkutaipalekin oli jo hyvin vaakalaudalla. Se syntyi takajalat vääntyneenä muutaman tunnin muiden jälkeen, oli ollut kohdussa pohjimmaisena. Ensimmäinen ajatus pennun syntyessä oli että tämä täytyy lopettaa. Laitoin viestiä ja kuvan kaverilleni, Ville oli iltavuorossa joten minulla oli pari tuntia mietintäaikaa. Pentu löysi itse nisälle, oli topakka ryömimään. Kuulin, että tällainen pentu on syntynyt ennenkin ja takajalat olivat aikuisena ihan kunnossa, samoin kuulin koirista joilla toinen jalka on ollut vääntynyt. Annoin pennulle mahdollisuuden.

1vrk iässä

Se kasvoi ja kehittyi muiden mukana ja alkoi käyttää myös takajalkojaan siinä vaiheessa kun oli kävelemään lähdön vuoro. Takajalat vaikuttivat normaalilta ja 5-viikkoisena sirutuksen yhteydessä eläinlääkäri ei huomannut mitään poikkeavaa. Kotona pentu liikkui hieman vähemmän kuin vilkkaat siskonsa, joskin myös uroksista toinen, Poika Pohjantähti, oli vähän laiskanlainen liikkuja ja pojat istuskeli mielellään kuivilla portailla kun tytöt huiteli loskassa ja rapakoissa.

4vkoa

Pojat tönöttää

Muiden pentujen lähdettyä koteihinsa ehdin tietenkin paremmin seuraamaan vain Revontulten Herraa. Aluksi huomio kiinnittyi siihen, että pentu vaikutti pikkuisen kömpelömmältä liikkeiltään, epäilin johtuvan siitä, että takajalkojen lihakset oli ehkä huonommin kehittyneet. Sitten huomasin ontumista pidemmän levon jälkeen. Seurasin tilannetta, koska en voinut olla täysin varma onko pentu ehtinyt loukata jalkaansa isompien koirien kanssa. Ontuminen ei kuitenkaan mennyt ohi, joten viime viikolla soitin eläinlääkärille ja tänään kävimme röntgenissä. Videopätkä aamulta kun ontuminen on yölevon jälkeen pahimmillaan.

Varauduin pahimpaan, toki jo järki sanoo ettei ole koiran tulevaisuuden kannalta lupaavaa jos se ontuu jo 10viikon iässä. Röntgenkuvat paljastivat karun totuuden, vakava-asteinen kyynärnivelen kehityshäiriö, värttinä- ja olkaluun päät eivät kohdanneet kyynärnivelessä ollenkaan. Kuvaa katsottuani en voi kuin ihmetellä koiranpentujen elämänhalua ja kuinka ihmeenkin vauhdikkaasti se on jalallaan pystynyt liikkumaan... En tiedä onko kasvuhäiriö aiheuttanut kuinka paljon kipua, jalkaa tunnustellessa kipua ei kuitenkaan missään vaiheessa ole ollut havaittavissa.

Minulla olisi ollut mahdollista pyytää ortopedin arvio siitä voidaanko jalka leikata, mutta jos realistisia ollaan, ei leikkauksen ennuste olisi varmasti ollut hyvä. Päädyimme siis nukuttamaan Revontulten Herran suoraan ikiuneen röntgenkuvausta varten annetusta rauhoitteesta. Vaikea sanoa oliko tuo kasvuhäiriö synnynnäinen, seurausta siitä että pentu käytti liikkumiseen pelkästään etujalkojaan ensimmäiset viikot vai kenties tapaturmasta pentulaatikossa. Sinänsä helpottavaa oli kuulla, että takajalkojen polvet olivat ainakin kunnossa vaikka syntyessä takajalat olivatkin virheasennossa. Mutta jos joskus meille syntyy vielä pentu jolla on syntyessään raajojen vääntymiä, mietin tarkkaan otanko saman riskin. Ei ole helppoa kertoa pentua odottaville ihmisille että pentua ei enää ole. Ei ole helppoa kaivaa hautaa pennulle jonka kanssa on viettänyt koko sen lyhyen elämän ja johon kuitenkin ehti kiintyä. Helpompaa olisi ollut luovuttaa se Norjaan vaikka ei olisi ehkä enää ikinä nähtykään.

 Hyvää matkaa reipas poika!